lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Lihaa ja verta, voilà!

Lähipiirissä vietetään rippijuhlia. En ole paikalla, suurelta osin siksi että elämä on vähän turhan turbulenttista juuri nyt ollakseni juhlatuulella, mutta myös siksi, että verenjuonnin ja kannibalismin juhlinta ei yksinkertaisesti saa meikäläistä liikkeelle.

Jälleen lauma herkässä iässä olevia on kyllästetty kahden viikon aivopesuohjelmalla, jossa jollotetaan kivoja viisuja asioista jotka ovat silkkaa valhetta. On epäilemättä kuultu liikuttavia puheenvuoroja siitä, miten eräs jesse on näyttänyt oikean suunnan fikkarillaan kun muuten on aktiivisesti menty päin helvettiä. Ehkä joku on vähän itkuakin tirauttanut ja saanut kollektiivisen empatian aallon aikaiseksi. Näin sidotaan tehokkasti.

Tietenkään kukaan leiriläisistä ei tosissaan usko mitään; naureskelevat nyttemmin kamuiksi tulleiden pappien maneereille ja ilveilevät riitin aikana kuin mitkäkin murrosikäiset - ehkä jotkut vetävät kännit moisen ilottelun päätteeksi (en suosittele). Eivät usko, tietenkään, ainakaan paljon. Enintään ovat agnostikkoja, jos karsinoita haetaan, ja tottahan niitä haetaan, tuossa iässä.

Muuten vain palaavat vähän aikuisempana samaiseen kirkkoon valittunsa kanssa, ja lastensa, jotka eivät kykene tajuamaan miksi päivätorkkuja häiritään kylmällä vedellä, ehkä pistäytyvät jouluna koko perhe availemassa suutaan, kun on niin jotenkin lämmin tunnelma niissä viisuissa. Tirauttavat itkut taas tuolla turvallisen kolkossa mestassa kun joku läheinen siirtyy "toiselle puolelle". Harmitonta ja kaunista.

Seuraavaksi sananen Pat Condellilta - tässä klipissä aiheesta "god the psycho". Suosittelen tsekkaamaan tyypin lukuisia muitakin pätkiä samaisesta aiheesta.


Ei kommentteja: