lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Bollocks!

Seuraava juttu saattaa sisältää spoilereita sarjoista Life on Mars ja Ashes to ashes - tiedä sitten mikä kenellekin mitäkin spoilaa.

Ashes to ashes on - kuten valistuneimmat tietävät - jatkoa sarjalle Life on Mars. Kooman kanssa taisteleva päähenkilö on tällä kertaa (nais)poliisipsykologi nimeltä Alex Drake, eikä varmaankaan kukaan tällä haavaa tiedä ilmaantuuko myös Sam Tyler loppupuolella mukaan...
Vähän vakoiltuani olen ymmärtävinäni, ettei tyyppi ole ainakaan ensimmäisellä kaudella sekaan tupsahtanut. Myöskään Cartwrightista ei ole mitään mainintaa, keltanokkanaiskonstaapelin paikan täyttää hahmo Shaz Granger. Kakkoskauden kuvaukset on jo aloitettu, ja kolmaskin on suunnitteilla.
...Edes kirjoittajat - vaikka luojakaksikolla Pharoah/Graham tuntuukin olevan varsin selvät suuntaviivat olemassa. Riippunee siitä miten yleisö suhtautuu, mutta tokihan ensimmäisessä jaksossa on puhetta Samista, ja valtaosa katsojista odottanee hänet vielä näkevänsä. Riippuu tietysti siitäkin saadaanko/halutaanko John Simm takaisin kehiin vai ei. Jos kokonainen kausi on pärjätty ilman...

Kolmen karjun etsiväkopla on kuitenkin tallella. Käärmennahkabuutseissa körmyilevä Gene Hunt kaahailee tällä kertaa punaisella Audilla ...vaikka kyseistä Quattroa ei tuohon aikaan ollut vääränpuoleisella ratilla oikeasti tarjolla... ("Irti se turvavyö, sä olet poliisi etkä mikään... [sori, mutta söin sipsejä lauseen lopun päälle, joten epäilemättä naseva niitti meni ohi.]"). Carling on hankkinut kiharat ja Skelton on edelleen porukan poeka.

Niin, kooma vie tällä kertaa kahdeksan vuotta myöhempään aikaan, vuoteen -81. Musiikkiraidalla raikaa edelleen messevä musiikki, ja, niin... Aika näyttää vähän erilaiselta. Kuulusteluhuoneita on jo ihan olemassa ja Hunt kittaa lagerin sijasta punkkua - kantakapakka on vaihtunut tällä kertaa italialaiseen trattoriaan... hektinen, taskumattia ei tainnut vilahtaa ollenkaan. Kebab on uusi ilmiö, jota on hankala syödä Huntin kyydissä.

Sarjan kanssa on sama ongelma kuin LoM:nkin kanssa. Periaatteessa hyvä meininki ja mielenkiintoinen asetelma, mutta henkkohtaisesti kyrpii kuljetusta katkovat arvuuttelut siitä ollaanko pään sisällä vai vaihtoehtomenneisyydessä. Juuri noiden elementtien takia en koskaan ole jaksanut innostua vaikkapa Lostista, enkä muistakaan salaisuuksia panttaavista sarjoista. Toisaalta: olisinko alunperin kiinnostunut LoM:sta ja AtA:sta ilman alitajunta-palikoita, joita itsekin viljelen jatkuvasti omissa tarinoissani. Jos olisi tehty puhtaasti epookkia? Ehken.

Viime vuosinahan on etenkin jenkeissä otettu ihan tavaksi aloittaa sarjoja, joista ei ole kirjoittajilla hajuakaan mihin lopulta päädytään - kun koskaan ei tiedä jaksavatko massat innostua. Päähenkilöllä on yleensä vanhemmat mystisesti lavastettu kuolemaan, mutta ovatkin salaliitossa toisiaan vastaan ja päättämässä maailman (ja jos pätäkkää riittää: universumin) kohtalosta, mikä valkenee osassa 20 - mutta siitäkään ei voi olla varma, riippuu katsojatilastoista.

Ashes joka tapauksessa toimii henkilöiden tasolla, kunhan on päässyt sinuiksi sen kanssa, että Drake tosiaan on Tylerin tilalla. Kun tyypit painiskelevat ihan maallisten ongelmien kanssa, on huomattavasti helpompi sulattaa myöskin ne pienet säröt joita mukaan sattuu - joiksi lasken Draken tapaamiset omien vanhempiensa kanssa - vaikka tietystikin tuollaiset pitää mukaan kirjoittaa. Äitinsä on kuollut pommiattentaatissa Alexin ollessa pieni... mistäs minä edellisessä kappaleessa kirjoitin? [Hmm. Mitäs? Muistelen isän olleen nykyajassa ihan hengissä, mutta Alexin kirjoittaneen seinäkalenteriinsa muutaman kuukauden päähän ristin ja sanat mum, dad. Ehkä alitajuntani tekee tepposia? {230708: Miten tarkkaamaton sitä voikaan olla - vasta neljännessä osassa tajusin, että mies jota pidin Alexin isänä, onkin kummisetä.}]

Vaikka Huntia esittävä Glenister on jo jatkoaikeita vastaan potkinutkin, niin mielenkiinnolla lähtisin seuraamaan myöskin -90-luvulle sijoittuvaa spinnaria, ja sitten voisikin keskittyä uuden vuosituhannen ensimmäiseen vuosikymmeneen. Mikä ettei, aika nopeutuu koko ajan, ja tovi vierähtää siihenkin, että saadaan kyhättyä edeltävät sarjat - ehkä vuonna -12 vuosi -11 on jo ihan antiikkia. Ettäkö idea väljähtyisi? Voi olla, mutta kerronnan tasollahan se toimivuus ratkaistaan. Kun kirjoittajat lopulta aina kirjoittavat samaa tarinaa, jää jäljelle vain yksi kysymys: mikä Bowien biisi olisi kunkin sarjan nimenä.

Hylkäysten kanssa painiskelevia kirjoittajia varmaan lohduttaa tietää, että näiden sarjojen luojakaksikko yritti saada ideaansa läpi lähes kymmenen vuotta. Peräänantamattomuus kannattaa - meillä diletanteillakin on vielä toivoa. Joskin tässä sosialidemokratian kehdossa tuntuu että draamallinen kerronta on edelleen pahasti kyökkirealismin puristuksessa. Vähänkin ufommat ideat ammutaan alas välittömästi, joten varmaan itse kullekin tulee toisinaan mieleen ruveta kirjoittamaan englanniksi. Ei puhuta kilpailusta nyt mitään, joohan.

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Sulle on kesäkunniaa Arkiterapeutti Kopsin blogissa:)

kasbach kirjoitti...

Glooriaa! Thänks. Olkoon auringonpaiste seuranasi - silleen just sopivasti, leppeän tuulenvireen kera.